Pilviset pöksyt

Villahousut uupuivat tämän syksyn garderoobista, joten kävin tuumasta toimeen. Olen ihastunut pilven reunalla -kuvioon, joten törmättyäni tähän kuvioon villahousuissa täällä, oli sanomattakin selvää, millaiset housut Eelle neuloisin. Ohje oli garnstudion Ulrik ja lankana Kaupunkilangan Kivijalka. Housujen malli on mukavan slimmi ja sopii löysiä housuja inhoavalle typykälle. Pituutta on housuissa taas jälleen siten, että housut menevät varmasti vielä ensikin vuonna. Kasvunvara, siihen näemmä aina varaudun, mutta eipä se huono asia ole.


Huomasin käsialani muuttuvan aina kirjoneuleen kohdalla löysemmäksi. Housujen valmistuttua venyttelemällä ja vanuttelemalla sain onneksi tasoitettua epätasaisuuksia. Tämän projektin kohdalla pohdin erilaisia villavaatteiden viimeistelytapoja. Itse olen tykästynyt höyryttämään valmistuneet tuotteet parin sentin päästä neuleesta silitysraudalla. Jos silitysrautaa ei ole ollut maisemissa, olen jättänyt valmistuneen työn märän pyyhkeen alle yöksi, mutta mielestäni lopputulos ei ole silloin niin tasainen kuin silitysraudalla höyryttäessä. Jotkut kastelevat työt kokonaan,  tätä en ole itse kuitenkaan koskaan kokeillut. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä konkreettinen ero on höyrytyksellä ja kokonaan kastelemisella.


 Nyt tarkenee!

Lämpimiä ajatuksia toivotellen, Anni

Taikapalikka kankaista

Markkinoilla on ollut jo pitkään aivan ihania kuviotrikoita. Vaikka sorrun välillä turhiin käsityöhankintoihin, pidän aika tiukkaa seulaa kangasostoksissa, ettei varastot aivan pursuaisi yli äyräiden (tai ainakaan yhtään enempää). Se tarkoittaa sitä, että pidän todella ostamistani kankaista, mikä taas puolestaan tarkoittaa, että mieli on vähän haikea, kun kangas on käytetty. Siihen kankaaseen vähän hassusti tavallaan kiintyy.


Pinterestiä (taas kerran) skrollatessani löysin todella hauskan taikapalikkaidean ja oivalsin, että pienet muistot muutamista suosikkikankaistani saisin säilöttyä tällaiseen palikkaan. Palikassa on ideana, että palikoita kääntämällä tulee esiin uudenlaisia kuvia ja taas uudenlaisia. Nuo kahdeksan palikkaa kuitenkin pysyvät toisissaan kiinni.


Minulla oli vielä Een vauva-ajoilta jäljellä isäni tekemiä käsittelemättömiä puupalikoita, joita käytin tähän kahdeksan. Kuvia taikapalikkaan tulee kymmenen, kaksi isompaa (2x4 palikkakoossa) ja kahdeksan pienempää (2x2 palikkakoossa). Teippasin ensin palikat ohjeiden mukaisesti. Kiinnitin trikookankaisiin vahvan tukikankaan ja liimasin ne yksi kerrallaan ohjeiden mukaisesti leikaten. Otin aina ennen liimaamista teipit pois. Käyttämäni ohjeet taikapalikan kokoamisessa ovat
täällä        sekä       täällä.


Aina voi projekteista oppia ja niin tässäkin olisin voinut tehdä muutamia asioita toisin. Tässä muutama kompastuskivi, josta voi ottaa oppia.
1. Käytin itse tehtyjä palikoita. Näin ollen palikat eivät olleet aivan juuri tarkalleen kuutioita ja täsmälleen samankokoisia. Sen takia palikka ei joka muodossa asetu täydellisesti. Tehdasvalmisteiset palikat siis toimivat varmasti nätimmin.
2. Joustavat kankaat ehdottomasti tarvitsivat tukikankaan alleen, muutenhan kankaat olisivat venyneet ikävästi taitekohdissa. Trikoo+tukikangas -yhdistelmä on kuitenkin niin paksu, että se hankaloittaa palikoiden asettumista nätisti. Yksi kuvista oli joustocollegea ja tukikankaan kanssa se oli aivan liian paksu.
3. Kun kankaan alla on tukikangas, potentiaalisia kuvan irtoamiskohtia on tuplasti - tukikangas voi irrota palikasta ja kangas tukikankaasta. Näin kävikin muutamaan otteeseen ja olen paikkaillut irronneita liimauksia. Kaikista paras kangas tällaiseen projektiin olisi siis ohut joustamaton puuvilla, jonka voi liimata palikkaan suoraan ilman tukikankaita.
4. Vaikka ohjeessa suositeltiin kulmien maalaamista yhtenäisellä värillä, en jaksanut sitä tehdä, kun sopivaa maalia ei ollut käden ulottuvilla. Olisi kannattanut. Lopputulos olisi näyttänyt viimeistellymmältä.


Mutta nämä kompastuskivet ei tämän palikan kotikäyttöä haittaa! Tykkään palikastani ja jaksan pyöritellä sitä käsissä, vaikka se ei täydellinen olekaan.

Palikan toiminnassa voit nähdä instagramissani.

Leikkisää keskiviikkoa!

Anni

Kurkkaus kehyskudonnan maailmaan

Olen seurannut Kuopiossa toimivaa kässäkerho Pompomia sen synnystä lähtien. Olen ihaillut Pompompin meininkiä kokonaisuudessaan, mm. sen ihmisläheisyyttä, kerhomaisuutta ja vähän erilaista tuotevalikoimaa. Yksi ihana heidän vakiotuotteensa on kudontakehykset! Niitä olen ihaillut pidemmän aikaa ja nyt vihdoin päätin ottaa työn alle kehyskudonnan opettelun. Jotain pientä on tullut tehtyä taannoin, ihan jo alakoulussa pahvikehyksessä, mutta nyt ajattelin, että voisihan sitä opetella jotain uuttakin.


Tutoriaaleja ja ideoita kehyskudonnalle löytyy paljon. Täältä löytyy pinterestin kansioni kudonnalle ja kehyskudonnalle. Ei tarvitse vain mennä yli-ali-palttinaa, vaan voi leikitellä erilaisilla muodoilla ja materiaaleillakin. Pompomista tilaamani kehys oli pienintä kokoa, koska ajattelin, että oma kärsivällisyyteni ei riitä testailemaan mitään isossa koossa - jotain sitä ajan kanssa oppii itsestään! Lankana oli Kaupunkilangan Kivijalkaa. Muotoina tällä kertaa ihan vain erilaisia suorakulmioita ja hieman tupsujakin.


Hauska tekniikka, joka vaatii syvempääkin paneutumista. Sopii nopeaksi välipalatyöksi mutta mahdollistaa myös suuremmankin hifistelyn.

Syysviikonlopputerveisin, Anni

Lainehtivat collegetakit äidille ja tyttärelle



Viime aikoina NOSH on tuntunut panostavan erilaisiin kankaisiin. Tarjolla ei ole vain trikoota ja collegea yksivärisenä ja kuviollisena, vaan ostoskoriin voi napsutella hyvinkin erityyppisiä kankaita. NOSHin sivuilta löytyykin nyt alaotsikot struktuurisinglelle (ohuemmat kankaat, esim. viskoosipuuvilla Hippu) sekä struktuurineuloksille (paksummat kankaat, esim. tämän postauksen Laine). Struktuurisingleistä Hippua olen testannut aiemmin ja niistä valmistuneita voit kurkata täältä (aikuiselle), täältä (lapselle) ja täältä (vauvalle).


Minua puhutteli struktuurineuloksista Laine. Laine on 100 % luomupuuvillaa, kuten pääosa NOSHin kankaista. Toiselta puolelta neulos näyttää ihan tavalliselta collegekankaalta. Nurjalla puolella - joka onkin tämän kankaan oikea puoli - on lankalenkkejä, jotka muodostavat lainehtivan ja pehmeän struktuurin. Sinistä Lainetta katsellessa kyllä voi erottaa inspiraation nimen takana, pieni laineenliplatus on nähtävissä. Värimaailmaan olisin kaivannut aivan hurjasti syvän harmaata, mutta toisaalta roosa ja tummansininen toimivat hyvänä pontimena uudessa henkilökohtaisessa hankkeessani: yritän opetella käyttämään värikkäitä värikkäämpiä vaatteita.


Päätin tehdä Laineesta samisteluvaatteet minulle ja Eelle. Een takissa lähtökohtana oli tavallinen trikoopaidan kaava, jota muutin A-linjaisemmaksi ja pidensin takaa. Etukappaleet pidensin toistensa päälle meneviksi. Takin muoto käy parhaiten ilmi tästä tasokuvasta. Tein taas kerran saman virheen kuin monesti aiemminkin - tein takista liian ison tälle pikkusirpsukalle. Sopiva tämä on ehkä vuoden päästä. Istuvuutta tähän hetkeen sain tekemällä laskoksen takakappaleelle. Siltikin takki vielä roikkuu hieman päällä. Kasvupyrähdystä odottaessa!


Oman takkini pohjautuu peruskaavaani, jossa suoristin sivusaumat, jätin osan muotolaskoksista pois (jätin vain rintamuotolaskoksen etukappaleille ja takakappaleelle pienen muotolaskoksen hihasaumaan) ja levensin etukappaleet toistensa päälle meneviksi. Aivan ihana keraaminen nappi on ostettu Pirtin Kehräämön tehtaanmyymälästä Mikkelin Hiirolasta.



Lämpöisiä ajatuksia syystuuliin!

Anni


Korkkilaukku

Viime viikolla hihkuin, kun tajusin tukikankaan vaikutuksen kankaalle - klik. Sehän muutti kankaan ilmeen täysin. Tällä viikolla syntyi viime viikon kassille pikkusisko, pieni olkalaukku.


Kävin viikonloppuna Helsingissä ja Hobby pointista tarttui mukaani korkkikangasta. Halusin päästä heti testaamaan korkkia. Korkista ja samaisesta Eurokankaan huonekalukankaasta, mitä käytin viime viikolla, syntyi pienempi laukku rahapussille ja arjessa tarvittaville pienille asioille. Korkin kanssa samansävyinen vuorikangas on ostettu seitsemän vuotta sitten Tansaniasta, kassin yläosassa oleva magneettikiinnitys sekä tukikangas Kangaskapinasta.


Tykkään kokeilla erilaisia materiaaleja, siksi olin innoissani korkkikankaasta. 30 x 45 cm kokoinen korkkikangaspala oli hinnaltaan 13,40€ eli ihan ilmaista ei tämä kangas ole. Paksuutta kankaalla on 0,8 mm. Vaikka kangas toisaalta vaikuttaa ihan jämäkältä, vähän pelkäsin taittaa kangasta, sillä pelkäsin sen murtuvan. Murtumisia ei tapahtunut päällikappaletta kääntäessä kuitenkaan. Paketissa oleva esittelyteksti kertoo korkkikankaan olevan luonnollinen materiaali, jossa ei ole kemikaalisia tai synteettisiä lisiä. Korkki on vettä ja pölyä hylkivää sekä biohajoavaa. Korkki pysyy kasassa nurjalla puolella olevan tukikankaan avulla.



Oivalluslaukku

Olen tämän vuoden aikana tehnyt yhden merkittävimmistä oivalluksistani ompeluharrastuksessani. Olen löytänyt tukikankaan. Enkä nyt puhu sellaisesta lirpsukkalarpsukasta, vaan Tukikankaasta. Olen oivaltanut, että niitä on hyvin monenlaisia, monenlaatuisia ja monenvahvuisia. Olen myös oivaltanut, että niitä ei käytetä aina vain tukemista vaativissa paikoissa, kuten nappilistoissa, alavaroissa tai kauluksissa, missä olen niitä käyttänyt aina aiemmin. Olen oivaltanut, että niillä voi vuorata koko kankaan ja tehdä kankaasta aivan uudenlaisen.


Kaipasin kassia ihan vain käsitöilleni ja kaivelin loputtomia kangasvarastojani. Sieltä löytyi Eurokankaan palalaarin huonekalukangasta sekä samaisen talon tekonahkaa. Löysin sieltä myös hyvin jämäkkää tukikangasta sekä mieheni vanhan hupparin. Kiinnitin tukikankaan kaikkiin laukun osiin tekonahkaa lukuunottamatta, se oli sopivan jämäkkää muutenkin. Myös joustava college
jämäköityi sopivaksi kassikankaaksi.


Tukikankaan ohella tekonahkakohdat tuovat ihan tavalliseen kassiin mukavaa lisäsärmää ja yhtäkkiä koko kassin ilme onkin tyylikkäämpi.



Jätin muuten hupparin etukappaleiden vetoketjutaskut paikalleen ja ne ovat kassin vuorin alaosassa. Sinne saa piilotetuksi vaikka pari suklaata palkinnoksi, kun kassissa majailevat keskeneräiset työt on saatu päätökseen.

Nyt sopii kässäillä ja pitää kudinta mukana missä vain! Toivattavasti tukikangasoivallus laukussa poikii monia muitakin oivalluksia laukun sisältämiin käsitöihin!

Anni




Kuusikulmainen rasia

Olen viime vuodet ommellut, neulonut ja virkannut ahkerasti. Olen myös huovuttanut, värjännyt, käpypitseillyt, kirjonut ja tehnyt lautanauhaa. Kovat materiaalit ovat tuntuneet aina vierailta, mutta nyt olen alkanut tuntea itseni valmiiksi myös niille. Olen valmis uusiin aluevaltauksiin.


Kerroin mielenkiintoni heräämisestä nikkaroinnissa hyvin taitavalle veljelleni, selasin pinterestiä ja löysin ihanan kuusikulmaisen rasian. Veljenikin innostui kuusikulmaisesta rasiasta ja niin aloitimme rasioiden tekemisen yhdessä. Vygotskyn lähikehityksen vyöhykkeitä oli kyllä useampi välissä tämän työn haastavuuden ja oman taitotasoni välissä, mutta opin valtavasti ja taatusti kirin noita vyöhykkeitä. Itsehän en tällaiseen mitenkään olisi osannut ryhtyä enkä ikinä olisi saanut valmista saati näin siistiä lopputulosta, mutta veljeni opastamana onnistuin ja opin samalla monen monta asiaa. Veljet <3


Käytin tämän projektin aikana ensimmäistä kertaa elämässäni tasohöylää, pöytäsirkkeliä, yläjyrsintä ja pylväsporakonetta. Entuudestaan tässä projektissa käyttämiäni tarvikkeita oli hiomapaperi sekä liima! Teimme rasiat pähkinäpuusta. Päädyt ovat paksumpia, jotta rasia pysyisi tukevammin kasassa. Avaamisen helpottamiseksi kahteen tahkoon porasimme avaamisaukon. Molemmissa päissä on pienen pienet magneetit rasian sulkumekanismina. Sisusta liimattiin tekonahkasta. Mekanismi muodostui siten, että kuusikulmaisen särmiön kolme vierekkäistä tahkoa ovat kiinni toisessa päätykappaleessa ja vastakkaiset kolme toisessa. Piti olla tarkkana, että magneetit  ovat oikeissa kulmissa ja kaikki osuu kohdalleen just eikä melkein. Maalarinteippi olikin iso apu monessa kohtaa!


Kertakaikkisen mielenkiintoinen projekti! Ehkä jatkossa seuraa lisääkin puutöitä.

Anni

Apache tears -tekniikalla virkattu säilytin

Kenelläpä ei olisi niitä ärsyttäviä pikkukeriä lankaa, joita ei oikein osaa käyttää mihinkään. No minulla ainakin on. Tilannetta sinänsä ei helpottanut, kun vuosi sitten kävin luonnonvärjäyskurssilla ja sain sieltä mukaani uuden läjän pikkukeriä. Kerät ovat ihanan värisiä (toki oma haasteensa on, etten hirveästi tykkää värikkäistä asioista), mutta yksinään ne eivät riitä mihinkään järkevän kokoiseen. Värikkyydessään tilkkutyötkään eivät lukeudu lemppareihini. Vaan törmäsinpä tällaiseen tekniikaan, jota oli kokeiltava ja johon saisin pikkukeriä kulutetuksi! Apache tears. Aivan huippua!


Ohje tekniikkaan löytyy täältä. Ideana on, että virkataan vain silmukan takareunaan. Sitten säännöllisesti tehdään yksi triplapylväs (kolme kiertoa puikolla) kolme kerrosta alemmas silmukan etureunaan. Se, miten usein tällaisen hypyn tekee, saa aikaan erilaisen lopputuloksen. Tässä työssä tein "hypyn" joka viides silmukka. Ohjeessa virkkaus tehdään langanpätkistä aina aloittaen oikeasta reunasta. Tältä kuitenkin välttyy, kun virkkaa pyörönä.


Vaikka värikkäistä asioista en yleensä perusta, toimii tässä työssä värisoppa oikein hyvin. Luonnonvärjätyt langat sointuvat kauniisti toisiinsa.


Tänne ajattelin säilöä virkkuukoukkuni. Vaikka pussukoita löytyy jokaiselta naiselta aina aika lailla, tämä kyseinen säilytin todella tuottaa minulle iloa.

Anni
Sisällön tarjoaa Blogger.