Lainehtivat collegetakit äidille ja tyttärelle



Viime aikoina NOSH on tuntunut panostavan erilaisiin kankaisiin. Tarjolla ei ole vain trikoota ja collegea yksivärisenä ja kuviollisena, vaan ostoskoriin voi napsutella hyvinkin erityyppisiä kankaita. NOSHin sivuilta löytyykin nyt alaotsikot struktuurisinglelle (ohuemmat kankaat, esim. viskoosipuuvilla Hippu) sekä struktuurineuloksille (paksummat kankaat, esim. tämän postauksen Laine). Struktuurisingleistä Hippua olen testannut aiemmin ja niistä valmistuneita voit kurkata täältä (aikuiselle), täältä (lapselle) ja täältä (vauvalle).


Minua puhutteli struktuurineuloksista Laine. Laine on 100 % luomupuuvillaa, kuten pääosa NOSHin kankaista. Toiselta puolelta neulos näyttää ihan tavalliselta collegekankaalta. Nurjalla puolella - joka onkin tämän kankaan oikea puoli - on lankalenkkejä, jotka muodostavat lainehtivan ja pehmeän struktuurin. Sinistä Lainetta katsellessa kyllä voi erottaa inspiraation nimen takana, pieni laineenliplatus on nähtävissä. Värimaailmaan olisin kaivannut aivan hurjasti syvän harmaata, mutta toisaalta roosa ja tummansininen toimivat hyvänä pontimena uudessa henkilökohtaisessa hankkeessani: yritän opetella käyttämään värikkäitä värikkäämpiä vaatteita.


Päätin tehdä Laineesta samisteluvaatteet minulle ja Eelle. Een takissa lähtökohtana oli tavallinen trikoopaidan kaava, jota muutin A-linjaisemmaksi ja pidensin takaa. Etukappaleet pidensin toistensa päälle meneviksi. Takin muoto käy parhaiten ilmi tästä tasokuvasta. Tein taas kerran saman virheen kuin monesti aiemminkin - tein takista liian ison tälle pikkusirpsukalle. Sopiva tämä on ehkä vuoden päästä. Istuvuutta tähän hetkeen sain tekemällä laskoksen takakappaleelle. Siltikin takki vielä roikkuu hieman päällä. Kasvupyrähdystä odottaessa!


Oman takkini pohjautuu peruskaavaani, jossa suoristin sivusaumat, jätin osan muotolaskoksista pois (jätin vain rintamuotolaskoksen etukappaleille ja takakappaleelle pienen muotolaskoksen hihasaumaan) ja levensin etukappaleet toistensa päälle meneviksi. Aivan ihana keraaminen nappi on ostettu Pirtin Kehräämön tehtaanmyymälästä Mikkelin Hiirolasta.



Lämpöisiä ajatuksia syystuuliin!

Anni


Korkkilaukku

Viime viikolla hihkuin, kun tajusin tukikankaan vaikutuksen kankaalle - klik. Sehän muutti kankaan ilmeen täysin. Tällä viikolla syntyi viime viikon kassille pikkusisko, pieni olkalaukku.


Kävin viikonloppuna Helsingissä ja Hobby pointista tarttui mukaani korkkikangasta. Halusin päästä heti testaamaan korkkia. Korkista ja samaisesta Eurokankaan huonekalukankaasta, mitä käytin viime viikolla, syntyi pienempi laukku rahapussille ja arjessa tarvittaville pienille asioille. Korkin kanssa samansävyinen vuorikangas on ostettu seitsemän vuotta sitten Tansaniasta, kassin yläosassa oleva magneettikiinnitys sekä tukikangas Kangaskapinasta.


Tykkään kokeilla erilaisia materiaaleja, siksi olin innoissani korkkikankaasta. 30 x 45 cm kokoinen korkkikangaspala oli hinnaltaan 13,40€ eli ihan ilmaista ei tämä kangas ole. Paksuutta kankaalla on 0,8 mm. Vaikka kangas toisaalta vaikuttaa ihan jämäkältä, vähän pelkäsin taittaa kangasta, sillä pelkäsin sen murtuvan. Murtumisia ei tapahtunut päällikappaletta kääntäessä kuitenkaan. Paketissa oleva esittelyteksti kertoo korkkikankaan olevan luonnollinen materiaali, jossa ei ole kemikaalisia tai synteettisiä lisiä. Korkki on vettä ja pölyä hylkivää sekä biohajoavaa. Korkki pysyy kasassa nurjalla puolella olevan tukikankaan avulla.



Oivalluslaukku

Olen tämän vuoden aikana tehnyt yhden merkittävimmistä oivalluksistani ompeluharrastuksessani. Olen löytänyt tukikankaan. Enkä nyt puhu sellaisesta lirpsukkalarpsukasta, vaan Tukikankaasta. Olen oivaltanut, että niitä on hyvin monenlaisia, monenlaatuisia ja monenvahvuisia. Olen myös oivaltanut, että niitä ei käytetä aina vain tukemista vaativissa paikoissa, kuten nappilistoissa, alavaroissa tai kauluksissa, missä olen niitä käyttänyt aina aiemmin. Olen oivaltanut, että niillä voi vuorata koko kankaan ja tehdä kankaasta aivan uudenlaisen.


Kaipasin kassia ihan vain käsitöilleni ja kaivelin loputtomia kangasvarastojani. Sieltä löytyi Eurokankaan palalaarin huonekalukangasta sekä samaisen talon tekonahkaa. Löysin sieltä myös hyvin jämäkkää tukikangasta sekä mieheni vanhan hupparin. Kiinnitin tukikankaan kaikkiin laukun osiin tekonahkaa lukuunottamatta, se oli sopivan jämäkkää muutenkin. Myös joustava college
jämäköityi sopivaksi kassikankaaksi.


Tukikankaan ohella tekonahkakohdat tuovat ihan tavalliseen kassiin mukavaa lisäsärmää ja yhtäkkiä koko kassin ilme onkin tyylikkäämpi.



Jätin muuten hupparin etukappaleiden vetoketjutaskut paikalleen ja ne ovat kassin vuorin alaosassa. Sinne saa piilotetuksi vaikka pari suklaata palkinnoksi, kun kassissa majailevat keskeneräiset työt on saatu päätökseen.

Nyt sopii kässäillä ja pitää kudinta mukana missä vain! Toivattavasti tukikangasoivallus laukussa poikii monia muitakin oivalluksia laukun sisältämiin käsitöihin!

Anni




Kuusikulmainen rasia

Olen viime vuodet ommellut, neulonut ja virkannut ahkerasti. Olen myös huovuttanut, värjännyt, käpypitseillyt, kirjonut ja tehnyt lautanauhaa. Kovat materiaalit ovat tuntuneet aina vierailta, mutta nyt olen alkanut tuntea itseni valmiiksi myös niille. Olen valmis uusiin aluevaltauksiin.


Kerroin mielenkiintoni heräämisestä nikkaroinnissa hyvin taitavalle veljelleni, selasin pinterestiä ja löysin ihanan kuusikulmaisen rasian. Veljenikin innostui kuusikulmaisesta rasiasta ja niin aloitimme rasioiden tekemisen yhdessä. Vygotskyn lähikehityksen vyöhykkeitä oli kyllä useampi välissä tämän työn haastavuuden ja oman taitotasoni välissä, mutta opin valtavasti ja taatusti kirin noita vyöhykkeitä. Itsehän en tällaiseen mitenkään olisi osannut ryhtyä enkä ikinä olisi saanut valmista saati näin siistiä lopputulosta, mutta veljeni opastamana onnistuin ja opin samalla monen monta asiaa. Veljet <3


Käytin tämän projektin aikana ensimmäistä kertaa elämässäni tasohöylää, pöytäsirkkeliä, yläjyrsintä ja pylväsporakonetta. Entuudestaan tässä projektissa käyttämiäni tarvikkeita oli hiomapaperi sekä liima! Teimme rasiat pähkinäpuusta. Päädyt ovat paksumpia, jotta rasia pysyisi tukevammin kasassa. Avaamisen helpottamiseksi kahteen tahkoon porasimme avaamisaukon. Molemmissa päissä on pienen pienet magneetit rasian sulkumekanismina. Sisusta liimattiin tekonahkasta. Mekanismi muodostui siten, että kuusikulmaisen särmiön kolme vierekkäistä tahkoa ovat kiinni toisessa päätykappaleessa ja vastakkaiset kolme toisessa. Piti olla tarkkana, että magneetit  ovat oikeissa kulmissa ja kaikki osuu kohdalleen just eikä melkein. Maalarinteippi olikin iso apu monessa kohtaa!


Kertakaikkisen mielenkiintoinen projekti! Ehkä jatkossa seuraa lisääkin puutöitä.

Anni

Apache tears -tekniikalla virkattu säilytin

Kenelläpä ei olisi niitä ärsyttäviä pikkukeriä lankaa, joita ei oikein osaa käyttää mihinkään. No minulla ainakin on. Tilannetta sinänsä ei helpottanut, kun vuosi sitten kävin luonnonvärjäyskurssilla ja sain sieltä mukaani uuden läjän pikkukeriä. Kerät ovat ihanan värisiä (toki oma haasteensa on, etten hirveästi tykkää värikkäistä asioista), mutta yksinään ne eivät riitä mihinkään järkevän kokoiseen. Värikkyydessään tilkkutyötkään eivät lukeudu lemppareihini. Vaan törmäsinpä tällaiseen tekniikaan, jota oli kokeiltava ja johon saisin pikkukeriä kulutetuksi! Apache tears. Aivan huippua!


Ohje tekniikkaan löytyy täältä. Ideana on, että virkataan vain silmukan takareunaan. Sitten säännöllisesti tehdään yksi triplapylväs (kolme kiertoa puikolla) kolme kerrosta alemmas silmukan etureunaan. Se, miten usein tällaisen hypyn tekee, saa aikaan erilaisen lopputuloksen. Tässä työssä tein "hypyn" joka viides silmukka. Ohjeessa virkkaus tehdään langanpätkistä aina aloittaen oikeasta reunasta. Tältä kuitenkin välttyy, kun virkkaa pyörönä.


Vaikka värikkäistä asioista en yleensä perusta, toimii tässä työssä värisoppa oikein hyvin. Luonnonvärjätyt langat sointuvat kauniisti toisiinsa.


Tänne ajattelin säilöä virkkuukoukkuni. Vaikka pussukoita löytyy jokaiselta naiselta aina aika lailla, tämä kyseinen säilytin todella tuottaa minulle iloa.

Anni

Leukalappu + kaava

Pienen ihmisen kehittymisessä on monia vaiheita ja yksi niistä on sylkirauhasten kehittyminen. Esikoiseni ei ollut kuolari, hän oli puklari, en siis aavistanut törmääväni tällaiseen kosteushaasteeseem. Mutta tämä juniori on nimenomaan kuolari, ei puklari, ja sai minut huomaamaan, että kaupassa myytävät leukalaput eivät olekaan mikään suuri turhake. Voi sitä kuolan määrää ja kastuneita paitoja! Ekologisuusmissioni valveuttamana en halua ostaa kauheasti minivaatteita, sillä ne menevät kohta taas pieneksi, joten bodeja on pikku-Aalla aika rajoitetusti. Bodyt kuitenkin kastuvat nopeasti, joten ajattelin pidentää yhden paidan käyttökerta-aikaa liudalla leukalappuja. Jos nyt se yksi paita kestäisi edes päivän käytössä.


Tykkään leukalappumallista, jossa päälliosa nousee pussittamaan. Tällöin lappu osuu leukaan ja nappaa valuvat kuolapisarat ennen paitaan päätymistä tai kaulaan valumista. Tykkään kuitenkin lapusta, joka ei ole liian korkea pituussuunnassa, sillä muuten lappu peittää alla olevan paidan kokonaan, kyseessä on kuitenkin vain asuste. Siksi lappuni ei ole niin bandana-mallinen kuin vastaavat pinterestistä löytämäni mallit. Halusin myös tehdä vauhdikkaasti ommeltavan mallin, ei siis mitään laskoksia tai muita. Ompeluryhmässä saatujen vinkkien seurauksena piirsin oman leukalappukaavan ja saat omaan käyttöösi tulostamalla sen


Leukalapun saa pussittamaan, kun päälle tuleva etukappale on eri muotoinen ja isompi kuin rintaa vasten tuleva takakappale. Ympärysmitta on kuitenkin lähes sama molemmilla kappaleilla. Takakappaletta pitää venyttää vain hieman ommellessa. Ompelin ensin kappaleet oikeat puolet vastakkain jättäen pienen kääntöaukon sivuun. Käänsin ja ompelin aukon kiinni käsin. Nepparit päihin ja valmista on. Nämä valmistuu nopeasti ja materiaalit kaivelin näille tilkkulaatikosta, sitäkin sain samalla hieman kevennetyksi. Tälle nelikuukautiselle vauvalle tein leukalaput ilman saumanvaroja. Mikäli kuolaaminen jatkuu edelleen, voisi laput tehdä sitten saumanvarojen kanssa.

Ompelun iloa!

Anni

Kesäistä NOSHia

~yhteistyössä NOSH organics~

Jokaisella pilvellä on hopeareunuksensa ja niin myös Suomen kesässä helteisiä päiviä, jolloin voi pistää päälle vähän kevyempää varustusta. Tässä kesävaatteita, joita viime aikoina ompelukoneelta on putoillut lapsieni päälle. On ne päällekin päässeet, ei siis aivan turhaa tehdä kesävaatteita kylmien kesien Suomessa.

Noshin kangasvalikoimiin oli tullut ihanaa, laskeutuvaa puuvillaviskoosia. Itse odottelen vielä tähän kangaslaatuun tummempia sävyjä, mutta roosan värisestä Hipusta tuli söpö mekkonen Eelle. Keskelle mekkoa applikoin sydämen suloisinta Katse-kangasta, josta myös legginsit ovat. Meille Bambi-faneille tämä kangas on kauneinta. 


Ompeluksista jää aina ihan höpsön kokoisia paloja jäljelle. Näistä höpösoiroista rakentelin mekon. Pyry-yläosa on edestä keskeltä matalampi ja sivuilta pidempi, myös helma pitenee taakse päin. Mekosta tuli vähän vahingossa turhan leveä, mahtuupa sitten ensikin kesänä. Noshin raitatrikoosta tuli legginsit - vanhat housut olivatkin yhtäkkiä aivan lyhyitä ja yli nilkan. Nopeasti nuo pienet tytöt kasvavatkin!


Harmaa-musta-raidallisesta trikoosta tuli supersuloinen haalari pikku-Aalle. Kaava on Ottobresta 1/2016 nimeltään Koala. Tykkään valtavasti tästä mallista! Vaipanvaihtokin on ihan iisiä, kun haaruksissa on nepparit.


Samasta paksumpiraitaisesta trikoosta tuli Eelle tavallinen hihaton toppi. Eri väriset ja kokoiset raidat eivät riitele niin paljon keskenään, kun päälle puettiin henkselillinen täyskellomekko, josta enemmän lukee täällä


Pikku-Aan lahjaksi saadusta bodysta otin kaavan ja muokkasin hihattomaksi. Niin syntyi söpö raitabody applikoidulla tähdellä. Alla on samaan värimaailmaan sopivaa söpöstä tähti-harsoa, sekin NOSHin valikoimaa.


Samistelupaita syntyi myös Eelle - ihanat iloiset sisarukset. Tähtiaihe tuli tähän paitaan taskuna. Ohjeena taskun tekoon käytin tätä.



Onneksi olemme saaneet muutamia helteitä, että vaatteet ovat päässeet käyttöön. Ja toki myönnän olevani ihan iloinen sadepäivistäkin, jolloin saan hyvän syyn taas istua ompelukoneen ääreen.

Instagramissa löytyy paljon laajemassa mittakaavassa käsitöitäni, blogin ääreen kun on näiden kahden naurulapsosen äitinä hankalampi istua - klikkaappa siis TÄSTÄ.

Kesäterveisin, Anni



Lelukaari virkatuin leluin

Tiesin heti, mitä tekisin, kun näin Ikean Leka-lelukaaren. Uudet lelut! Näitä lelukaaria löytyy aika ajoin kirppiksiltä, niin kuin tämäkin. Ei tarvinnut lähteä merta edemmäs lankakaupoille, kun omasta takaa löytyi kivat värit. Jättinapit löysin Eurokankaasta. Kokonaiskustannus koko lelukaarelle pysyi reilussa kympissä.




Vauvan silmään erottuvat parhaiten kirkkaat värit ja suuret kontrastit, niinpä valitsin punaista, mustaa, valkoista ja hitusen vihreää. Jokaisen virkatun lelun sisällä on vanun lisäksi pieni helistin, joten näitä on kiva myös heilutella. Hymyilevä kukkanen sai innoituksensa vanhasta äitiyspakkauksen helistimestä. Ja mikäs muu tulisikaan punaisesta väristä mieleen kuin kesäiset kirsikat! Musta-valkoisuuden suurena ystävänä viimeiseksi helistimeksi valikoitui hauska spiraalikuvio. Ohje spiraalin tekemiseen löytyy t ä ä l t ä.


Pieni ihminen tykkää ja niin tykkään minäkin.


Iloisia kesäpäiviä!

Anni





Sisällön tarjoaa Blogger.