NEULOMINEN

OMPELEMINEN

Mitä on tällä hetkellä työn alla?

Helppo kranssi vartissa + ohje

Rakastanrakastanrakastan kransseja. Sellainen pitää ehdottomasti olla a i n a ovessa. Saatan laittaa sellaisen myös taulujen seuraksi hyllylle. Sopii sellainen seinällekin. Mutta ovesta kranssi löytyy aina. Tykkään tehdä aika simppeleitä kransseja. Luonnon aineksista kun tekee kranssia, se ei paljon muuta tarvitsekaan kuin yhtä sorttia. Muutama viikko sitten askartelinkin metsäretken jälkeen kranssin pelkistä puolukanvarvuista - kuva siitä löytyy instagramistani.


Nyt kaipasin kodin ulko-oveen kuitenkin vähän toisenlaista kranssia. Nyt kranssitrendeissä on selkeästi nousussa simppelit metallirenkaat sekä eukalyptuksen oksat (niitä kyllä näkyy muuallakin kuin kransseissa aika paljon, enkä ihmettele, kauniita ovat). Näinpä minäkin nyt lähdin trendilinjalle. 30 cm metallirengas löytyi Sinooperista 3,50 eurolla. Sitten tepastelin lempparikukkakauppaani Neiti Neilikkaan eukalyptusostoksille. Sain sieltä mukaani pari oksaa eukalyptusta (2€/oksa) sekä valtavan hyvän mielen. Tässä putiikissa, jos missä, tiedetään, mitä on asiakaspalvelu ja iloinen mieli. Sieltä löytyy myös kivan erilaisia ja trendikkäitä kukkahommeleita tällaiselle anti-kukka-ihmisellekin!

Kävin päiväkävelyllä Een kanssa Mikkelin Tuomiokirkon ympärillä ja sieltä mukaamme tarttui lehtikuusen tippuneita ihanan röpöläisiä oksia. Joulukoristeita huovuttaessa syntyi myös kolme huopapalloa. Askartelulaatikosta löytyi muutama kulkunen sekä helmiä, jotka pujottelin metallilankaan. Pikkuhiljaa siis kranssimateriaalit kasautuivat valmiiksi. Puheliaan viisveen ja pikkisen vauvan kanssa kuitenkin välillä tuntuu haastavalta päästä tekemään rauhassa omia juttuja. Siksi hyvin suunniteltu onkin jo puoliksi tehty ja kranssi syntyi nopeasti.


Miten siis tehdä kranssi vartissa? Sen voi tehdä muutamassa viiden minuutin pätkässä tai sitten kerralla. Eli näin:

Kokoa kranssitarpeet valmiiksi pikkuhiljaa. Itse käytin kranssiin seuraavia tarvikkeita:

30 cm metallirengas (Sinooperi, 3,50 €)
eukalyptuksen oksa tai kaksi (Neiti Neilikka tai muu ihana kukkakauppa 2€/kpl)
lehtikuusen oksia (vain maahan pudonneita)
huopapalloja
pari kulkusta
helmiä metallilangassa
metallilankaa

Ota kaksi lehtikuusen oksaa ja sido ne metallilangalla hieman päällekäin niin, että kärjet osoittavat eri suuntiin. Tämä on oiva pohja mille tahansa muillekin materiaaleille. Sido tämä omalla metallilangallaan, niin oksat eivät purkaudu, jos haluat myöhemmin vaihtaa kranssin "törsteitä". Tähän menee n. neljä-viisi minuuttia. Tämä vaihe näkyy yllä olevassa kuvassa.


Sido metallilangalla kaksi tai kolme eukalyptuksen oksaa samalla tavoin limittäin oksien päälle niin, että kärjet osoittavat eri suuntiin. Tähän voi varata myös sen neljä-viisi minuuttia.


Lisää tähän päälle haluamasi määrä koristeita. Itse tykkään käyttää kiinnittämisessä aina metallilankaa, sillä näin koristeet saa pois ja niin kranssipohjan kuin koristeet voi käyttää uudelleen. En siis tykkää käyttää liimaa, koska tällöin kranssi on kertakäyttöisempi. Koristeita vaihtamalla kranssi pukeutuu niin jouluun kuin juhannukseen eikä välttämättä uutta kranssia tarvitse aina tehdä. Koristeluunkin menee se viisi minuuttia, jos tietää jo mitä haluaa. Toki mallailu ja suunnitteleminen on ihanaa ja siihen on mukava upottaa aikaa.


Näin se syntyi, kuulas jouluinen kranssi.

Joulumieltä marraskuun pimeyteen!

Anni





Bää! - Neulo&virkkaa suomenlampaan villasta

Kirja saatu arvostelukappaleena Moreenilta.

Sanna Vatanen / Sami Repo: Bää! Neulo&virkkaa suomenlampaan villasta. 2017. Moreeni


 Rakastan lampaita. Rakastan myös kotimaisuutta, lähituotantoa, villaa, villalankoja, käsitöitä sekä hillittyjä värejä eli siis mustaa, harmaata ja valkoista. Näillä rakkauden kohteilla varustettuna olen ollut aika tärinöissäni kirjauutuudesta Bää! Neulo&virkkaa suomenlampaan villasta. Tämä kirja on niin kaunis. Sen värimaailmaltaan hillitty estetiikka uppoaa minuun. Samalla kirja on oodi suomenlampaille. Me suomalaiset helposti ihailemme kaikenlaista eksoottista ja kaukomailta tullutta ja unohdamme, että kotikonnuilla kasvaa niin superfoodia marjamättäissä kuin mahtimateriaalia omissa lammaslajikkeissamme. Bää! tuo suomenlampaanvillan hyvät puolet esille ja tuo tämän arvokkaan materiaalin monipuolisesti näkösälle.


Kirja koostuu neljästä osasta. Ensimmäinen osa muistuttaa tietokirjaa. Tiedonjanoisena nautin lukea Suomen lammasroduista, villan käsittelystä ja villamateriaaleista. Sami Revon kauniit kuvat tuovat villan ominaisuudet hyvin esille. Tieto-osa oli aika näpsäkässä paketissa, nopeasti ja helposti luettavissa. Seuraavat kolme osaa keskittyvät käsitöihin, neulontaan, virkkaukseen sekä huovutukseen. Lopussa on vielä pieni ideanurkkaus jämälankatöille. Yhteensä ohjeita oli kolmisenkymmentä.


Ensimmäinen kirjan selailukerta oli vain kauniista kuvista nauttimista. Toisella kerralla luin jo tieto-osan ja nautin siitä, että opin paljon uutta. Tykkäsin valtavasti myös kotimaista villaa kauniisti arvostavasta asenteesta. Tällä toisella selailukerralla tein jo päässäni listaa, mitä voisin kirjasta valmistaa ja kaivoinkin yhden hahtuvajämäkerän ja puikot esille (toivottavasti lanka vain riittää!). Kaikissa töissä oli aina jokin kiva juju, joko langassa tai pinnan struktuurissa. Jokaisessa työssä näkyy aina uusi näkökulma monipuoliseen suomanlampaanvillaan.



Kolmannella selailukerralla huomasin jo pari kehityskohtaa. Vähemmän neulonut ja virkannut ystäväni totesi kirjan selailtuaan, että tämä on helposti lähestyttävä kirja ja sopii hyvin aloittelevallekin. Työt ovat saavutettavissa ja nopeasti valmistettavissa. Suht paljon jo itse tehneenä kaikki projektit tuntuivat kuitenkin melko helpoilta. Olisi ollut kiva nähdä kirjassa vielä joku haastavampi työ tai tekniikka. Lisäksi olisin mielelläni nähnyt kirjassa sovituskuvia. Kirjan ohjeiden vaatteet ja asusteet on kuvattu henkareissa tai pöydillä. Kuvat ovat kyllä kauniita ja ihmisten puuttuminen kuvista luo levollista tunnelmaa, mutta sovituskuvien näkeminen erityisesti isommissa töissä olisi tärkeää tekemisen kannalta.


Siispä suosittelisin kirjaa aloittelevalle tai vähän tehneelle käsityöntekijälle, kotimaisuudesta ja lampaista nauttivalle, kauniita kuvia arvostavalle, monipuolista käsityökirjaa etsivälle sekä hillityistä väreistä pitävälle.

Anni

Helppo pupulaukku + kaava

Meidän viisivuotias Ee on aivan fanaattinen eläinfriikki. Eläimet on se kovin juttu. Leikeissä vaihtelee muutama eläinkategoria. Välillä leikitään pettoteilla (ne isopäiset Littles Pet Shop -eläimet), välillä taas parijonossa kulkee sleissit (Sleich-eläimet, jotka kuuluvat laadukkuutensa puolesta minun henkilökohtaisiin suosikkeihin), välillä ilmojen halki lentelee Kaja Ryhmä Hau -kavereineen ja joskus taas huoneen lattian valtaa mailibounit (MyLittlePonyt). Nuket? Ei. Viime kesänä Ee pohtikin, onko hänessä jotain vikaa, kun häntä ei barbit ja nuket kiinnosta ja että onko hänen pakko leikkiä niillä. No ei tietenkään! Eläimet on se juttu ja siihen rohkaisemme häntä.

Välillä Ee tykkää "tyyliytyä" eli pukea kaikki kruunut, korut ja laukut päällensä. Sopivaa joululahjaa miettiessä olikin helppo yhdistää tyyliytyminen ja eläimet: pupun muotoinen laukku. Kangaslaatikostani löytyi vielä kolmemillistä huopaa palat, jämät viimevuotisesta  joulukuusenmattoprojektista, ja niistä syntyi superhelppo laukku, johon tein kaavat ja ohjeen teidänkin iloksi! Paksu polyesterihuopa on paitsi edullinen myös helppo materiaali, kun sitä ei tarvitse huolitella. Huopa on myös jämäkkää ja se säilyttää hyvin muotonsa. Sitä leikatessa kannattaa kuitenkin varmistaa, että sakset ovat hyvässä iskussa, nimittäin huovan reunat löystyvät rumiksi hapsuiksi, jos yrittää leikata huonoilla saksilla.


Tarvitset
3mm paksua (polyesteri)huopaa (löytyy esim. Eurokankaasta metritavarana)
Kirjontalankaa
Napin
(Pehmolelusilmät)
N. 1m nauhaa olkahihnaksi  (sametti-, satiini- tai puuvillanauha toimii hyvin)




Leikkaa kaavan muotoiset palat huovasta. Kaavassa on saumanvarat valmiiksi piirrettyinä. Leikkaa napin kokoinen napinläpi kuonon päähän kaavassa näkyvään paikkaan. Kiinnitä nappi nenäksi ja kirjo suu ja silmät. Silmät voit tehdä myös napeista tai pehmoleluihin tarkoitetuista silmistä. Jos käytät näitä valmissilmiä, ota huomioon, että terävät kohdat pitää peittää tai pyöristää laukun sisäpuolelta. Ompele kasvokappaleen muotolaskokset ja ohenna saumanvarat tarvittaessa. Aseta kappaleet oikeat puolet vastakkain ja ompele laukun ainoa sauma. Käännä. Kiinnitä vielä olkahihna joko koneella tai käsin ommellen.

Söpöjä ajatuksia marraskuiseen viikkoon!

Anni

Joulukalenteri farkkujen takataskuista

Rakastan joulua. Ehkä rakastan sitä niin paljon siksi, että en erityisemmin pidä tästä pimeästä vuodenajasta. Pimeys tekee tiukkaa henkisesti ja vielä talviaikaan siirtyminen päälle on piste iin päälle pimeyden kuristavuudelle. Olen yrittänyt kääntää ajatuksissani syksyn lempeäksi vuodenajaksi, hyggeillä, polttaa kynttilöitä, kääriytyä peittoihin, neuloa sohvan nurkassa. Ne onkin toimineet hyvin. Lisäksi edelleen mökkeilemme ahkerasti äitiyslomani sen salliessa ja luonto on näyttänyt minulle syksyn kauneuden ja monipuolisuuden vaihtelevilla säillään. Se rakkain järvi on aina niin kaunis säästä riippumatta. Mutta edelleen se ilahduttavin asia pimenevässä syksyssä on tuo valontäyteinen joulu. Siksi minulle on tärkeää odottaa sitä ja vielä tärkeämpää sitä juhlia.

Kahtena vuotena olen pitänyt blogissani joulukalenteria erilaisin ohjein ja ideoin ja näin olen halunnut innostaa jouluiseen yhteiseen tekemiseen vaikkapa ystävän, mummin tai lapsen kanssa. Tänä vuonna tällaista joulukalenteria en toteuta, mutta jouluisia ideoita voit käydä kurkkaamassa vuoden 2016 joulukalenterista sekä vuoden 2014 joulukalenterista. Joulukalenterin teen tänäkin vuonna omalle tyttärelleni, rakkaalle Eelle. Käytän vielä tämän joulun hyödykseni Pikku-Aan tietämättömyyden ja satsaan kalenteriin vain isosiskolle. Tulevina vuosina pieni mieskin saa omansa, mutta tänä jouluna näin.

Innostuin instagramissa näkemästäni kuvasta, jossa joulukalenteri oli tehty farkkujen takataskuista (tämä nainen on muuten yksi taitavampia tietämiäni ompelijoita, kannattaa tsekata!). Päätin apinoida takataskuideaa. Facebookiin kysymys, että onkos kellään rikkinäisiä farkkuja ja kohta minulla oli farkkuja monta kassillista. Enemmänkin olisin saanut, jos olisin tarvinnut. Pesussa liikaa kutistunut ompelemani vieraspatjan markiisisuojus pääsi uusiokäyttöön. Kirjoin taskuihin numerot ykkösestä jouluaattoon, päärmäsin markiisin reunat, ompelin taskut suoralla ompeleella markiisille, leikkasin ylimääräiset pois ja se oli valmis. Nopeaksi en voi tätä työtä sanoa, koska menihän materiaalien haalimiseen oma aikansa ja aika monta pyöritystä tein joulukalenterikankaalle, kun isoa kangasta rullailin saadakseni sen pyörähtämään kunkin taskun ympäri. Kalenteri on kuitenkin ihan älyttömän kiva, sopivan neutraali ja kierrätysideanakin nätti.


Ee on käynyt jo yhden päivän aikana kurkkaamassa monta kertaa, että joko siellä olisi jotain. Näinköhän uskallan täyttää taskuja kuin vasta aina edellisenä iltana?

Kyllä se joulu sieltä tulee! Ei anneta pimeydelle periksi!

Anni

Lämmin huivi pakkaspäiviin

Olen projektihamsteri. Kaikkien käsityöprojektien aloittaminen on ihanan kutkuttavaa ja voisin vaikka työkseni aloittaa erilaisia käsitöitä. Se loppuunsaattaminen on sitten toinen juttu. Viime keväänä aloin laskea keskeneräisiä käsitöitäni ja lopetin laskemisen kolmenkymmenen tienoilla. Niin, en saanut edes laskettua loppuun. En tosin varmaan olisi kestänyt sitä todellista lukua. Otinkin haasteeksi itselleni, että saattaisin töitä myös loppuun vähän paremmalla menestyksellä kuin aiemmin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että törmättyäni aivan ihanaan ohjeeseen hillitsen itseäni hetken ja saan sen odotuksen voimin edellisen projektin loppuun, jotta pääsen aloittamaan uuden.


Näin kävi Andrea Mowryn Goldfinch-huivin kanssa. Näin ohjeen ja tajusin heti, että tässä se on, kauan etsimäni huivin ohje, joka on pakko tehdä. Huivi, jossa on vaihtelevuutta ja ideaa, mutta sitä pystyy tekemään myös katsomatta joka sekunti itse ohjetta. Langat löysin matkan varrelta Joroisissa sijaistevasta Riikkapiikasta. Riikkapiikka on aivan mainio lankakauppa vitostien varrella, idyllinen ja sieltä löytyy aina jotain jännää. Sieltä löysin mukavantuntuiset Katian Seta Tweed -langat. Langan koostumus on 55% merino superwash, 25% polyamidi ja 20% silkki. Merino tekee langasta pehmoisen, silkki tuo silkin suloista tuntua ja ilmavuutta, polyamidi taas tuo kestävyyttä. Vaan piti saada ensin niitä projekteja valmiiksi ennen kuin pääsin aloittamaan.


Vihdoin aloitettuani huivi valmistui aika joutuisaan, etenkin kun alkupuoli on lyhyempää kerrosta täynnä. Huivi koostuu aina oikein -neulotuista kerroksista, niin yksivärisistä kuin raidallisistakin sekä langankierroilla aikaansaatuihin reikäkierroksiin. Lähes jokainen neljästätoista alueesta muodostuu lyhennetyistä kerroksista. Myönnettäköön, että loppuvaiheessa kerrosten ollessa paljon pidempiä alkoi jo vähän kyllästyttää. Viimeiset rivit sain tehtyä sen voimin, että pääsisin sen seuraavan projektin kimppuun. Pieni maltillisuus siis toimii projektien aloittamisen hillitsemisessä, ehkä projektit valmistuvat loppuviimein hieman joutuisamminkin.



Mitkä ihanat pakkaset saimmekaan hetkeksi. Ihana, kuulas pakkassää on ilonamme vielä hetken ja uusi huivi lämmittää ihanasti kaulalla.

Ihania pakkaspäiviä ja levollista pyhäinpäivää!

Anni

Twistiä vaatteisiin alikeompelulla + ohje

Postaus sisältää blogiyhteistyönä saatuja kankaita NOSHilta.


Havaitsin muutama aika sitten, että usein kaupassa myytävät tyttöjen vaatteet kutsuvat koskemaan ja ihailemaan glittereineen ja erilaisine pintoineen, kun taas poikien vaatteet ovat hengeltään melko kylmiä ja niissä on korkeintaan jokin painokuva. Tämän oivalluksen tajuttuani, minulle on ollut tärkeää kuvioida meidän pikku-Aan vaatteet jollain tavoin. Onhan se sitä paitsi kivempaa ommella jotain muuta kuin aivan "tyhjiä" vaatteita! Vaihtoehtoja twistiin on paljon aina kankaanpainannasta päällikeompeluun (aka applikointiin), mutta helppoutensa vuoksi olen tykästynyt koristamaan vaatteita alikeompelulla. Näissä vaatteissa olen tosin tehnyt alikeompelun hieman toisin kuin perinteisesti. Yleensä alikeompelussa leikataan pääkankaaseen reikiä, mutta tässä versiossa leikataan päälle ommeltua kangasta. Lopputulos on rouheampi kuin applikoinnissa, mutta itse ihan tykkään tästä rosoisuudesta. Lisäksi sydän ei ole aivan niin syrjällään tällä tavoin leikatessa, kun mokan sattuessa voi vielä tilanteen korjata.


Tarvitset:
haluamasi kankaat 
irtirevittävää tukikangasta
nuppineuloja, sakset ja ompelukoneen

Leikkaa kappale, johon kuva tulee, jo valmiiksi. Leikkaa reilun kokoinen pala kangasta, josta haluamasi kuvio tulee. Asettele kuviokangas vaatekankaan päällipuolelle ja nuppineulaa se kiinni tasaisesti reunoiltaan.


Jäljennä haluamasi kuvio irtirevittävälle tukikankaalle ja kiinnitä se vaatekankaan nurjalle puolelle kuviokankaan kohdalle. Huom! Kuvion tulee olla peilikuvana. Varmista myös, että tukikangas sekä kuviokangas ovat varmasti päällekkäin.


Ompele kuvio nurjalta piirtämääsi viivaa pitkin. Käännä kappale ja leikkaa ylimääräiset kuviokankaat pois. Halutessasi voit tikata kuvion reunat tiheällä siksakilla, nurjalla oleva tukikangas tukee sopivasti. Itse olen jättänyt tikkaamatta, koska siitä tulee kiva efekti. Silloin pitää pitää huoli, ettei leikkaa kuviokangasta liian läheltä ommelta. Silloin helposti kangas purkautuu ja pääsee karkaamaan ompeleen alta.


Tässä on vielä muutamat samalla tavalla tekemäni paidat viime kesältä. Niin se pieni poika vain kasvaa, posket pyöristyvät, ja vaatteet jäävät pieniksi. Mikä ihana tekosyy siis ommella jatkuvasti uusia söpöyksiä. Nämäkin paidat on ommeltu NOSHin puuvillajerseystä.



Pysykää lämpiminä talven taas kerran yllättäessä!

Anni

Leipää laudalla

"Ootko kauankin tehnyt puutöitä?" minulta kysyttiin ensimmäisellä kansalaisopiston puutyökurssikerralla. Suinkaan kyseessä ei ollut mahtavien taitojeni ihastelu, vaan kysymys sai jatkoa "kun tuo työskentelysi näyttää niin söpöltä". Vastaus oli, että ihan ensimmäistä kertaa elämäni aikana. Ihan totta tuo ei tokikaan ollut, taisin minä puutöitä tehdä puolen vuoden ajan kolmannella luokalla eli sen yli 20 vuotta sitten sekä kolmen tunnin ajan pakollisella kurssilla OKL:ssa. Mutta muutoin puutyöt ovat olleet aikamoisen vieras alue minulle ja niitä olen hiljalleen päättänyt ottaa käsityörepertuaariini. Aloitinkin puutöiden teon veljeni kanssa elokuussa nikkaroimalla kuusikulmaisen rasian, mutta kuten tekstissäni mainitsin, ei ihan ollut omatoimista työskentely tuolloin. Nyt palasin lähtöruutuun ja aloin tehdä minuntasoisiani juttuja.

Olemme elelleet keväästä lähtien mökillä nyt äitiyslomani sen salliessa. Siellä monena aamuna olen miettinyt, että leipälaudat olisivat vallan kätevät. Ei tarvitsisi niitä tiskata ja ne olisi mukavan söpöt muutenkin. Päätin aloittaa nikkarointiharrastukseni siis leipälaudoilla. Pääsin käyttelemään höyliä (kahta eri sorttia, mutta nimiä en muista - paksuushöyläksi taidettiin sitä toista tituleerata), sirkkeliä, nauhahiomakonetta ja pylväsporakonetta. Tutustuin myös ensi kertaa petsiin ja keittiötasoille tarkoitettuun öljyyn. Perheeni pitää huolen materiaalieni löytämisestä, sillä kahvanahkapalat sain veljeltäni ja naulat sekä puut isältäni. Ihan helpottavaa tämä perheeni tuki näissä uusissa haasteissa, voisi muuten jäädä tämä harrastus lyhyeen. Pääsin myös harjoittelemaan eri työvaiheita monta kertaa, sillä tein lautoja kuusi, riittää sitten vieraillekin. Kertaus on mainioin opintojen äiti.


Nyt kelpaa mökillä askarrella kauniita aamupalaleipiä. Hitaasti mutta varmasti siirryn seuraavaan puutyöprojektiin, mutta siinä samalla tietenkin on keskeneräisten töiden korissa monen monta neuletta sekä ompeluprojektia.

Anni

Pilviset pöksyt

Villahousut uupuivat tämän syksyn garderoobista, joten kävin tuumasta toimeen. Olen ihastunut pilven reunalla -kuvioon, joten törmättyäni tähän kuvioon villahousuissa täällä, oli sanomattakin selvää, millaiset housut Eelle neuloisin. Ohje oli garnstudion Ulrik ja lankana Kaupunkilangan Kivijalka. Housujen malli on mukavan slimmi ja sopii löysiä housuja inhoavalle typykälle. Pituutta on housuissa taas jälleen siten, että housut menevät varmasti vielä ensikin vuonna. Kasvunvara, siihen näemmä aina varaudun, mutta eipä se huono asia ole.


Huomasin käsialani muuttuvan aina kirjoneuleen kohdalla löysemmäksi. Housujen valmistuttua venyttelemällä ja vanuttelemalla sain onneksi tasoitettua epätasaisuuksia. Tämän projektin kohdalla pohdin erilaisia villavaatteiden viimeistelytapoja. Itse olen tykästynyt höyryttämään valmistuneet tuotteet parin sentin päästä neuleesta silitysraudalla. Jos silitysrautaa ei ole ollut maisemissa, olen jättänyt valmistuneen työn märän pyyhkeen alle yöksi, mutta mielestäni lopputulos ei ole silloin niin tasainen kuin silitysraudalla höyryttäessä. Jotkut kastelevat työt kokonaan,  tätä en ole itse kuitenkaan koskaan kokeillut. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä konkreettinen ero on höyrytyksellä ja kokonaan kastelemisella.


 Nyt tarkenee!

Lämpimiä ajatuksia toivotellen, Anni
Sisällön tarjoaa Blogger.